Suomessa laikojen riistaa ovat suuret ja pienet pedot, karhu, hirvi, turkisriista, metsäkanalinnut, vesilinnut ja tulevaisuudessa kenties myöskin villisika, jonka levinneisyysalueen äärirajoilla olemme.
Laikat ovat jalostuneet ja valikoituneet luonnonkansojen ankarissa olosuhteissa, jossa elintilaa on riittänyt parhaille koirille, jotka ovat taanneet metsästäjän toimeentulon. Parhaat pyyntikoirat, sekä kotioloihin sopeutuvat koirat ovat saaneet siirtää tuleville sukupolville ominaisuutensa, josta johtuu myös laikojen luontainen ihmisystävällisyys.

Rotujärjestön suorittama jalostuksen kehitystyö Suomessa tähtää laikojen monikäyttöisyyden, koulutettavuuden, liikkuvuuden, terveyden, yhteiskuntakelpoisuuden sekä geenikannan säilyttämiseen ja näiden osa-alueiden kehittäminen edelleen vastaamaan nykyistä metsästyskäytäntöä maassamme.
Tässä työssä ovat maamme laikametsästäjät ja koiria kasvattavat metsästyskoiraharrastajat tehneet suunniteltua ja ohjattua kehitystyötä vastuullisesti. Laikojen alkuperämaan tapahtumat ovat saaneet aikaan muutosta myöskin koirien koetoiminnan osalle ja kun Eesti on FCI:n jäsen, on sen myötä tullut monipuolisuutta koemuotoihin jotka ovat meille tulossa, mm. sorsakoe ja ehkä monikäyttöisyyskoe muutettuna versiona oravakokeesta. Kolmesta Suomessa rekisteröitävästä laikaroduista suosituin tällä hetkellä on itäsiperianlaika, toisena on länsisiperianlaika ja kolmantena venäläis-eurooppalainen laika.

Laikojen suurimman suosion painopisteet ovat Lapin ja Itä-Suomen runsaslumisilla erämaa alueilla, missä laikojen nopeus, kestävyys, hyvä suuntavaisto ja yhteydenpito isäntään pääsevät oikeuksiinsa. Levinneisyyden lisääntyminen muualle Suomeen on tapahtunut laikojen monikäyttöisyyden ansiosta. Missä olosuhteet eivät vaadi kookasta koiraa, siellä vuotuisten metsästystapahtumien erilaisuus antaa sijaa laikalle, joka työskentelee riistan kanssa, olipa se vedessä, puussa tai maassa.

(Teksti lainattu laikajärjestön sivuilta.)

ITÄSIPERIANLAIKAN ROTUMÄÄRITELMÄ:

(VOSTOZNOSIBIRSKAJA LAIKA)

Alkuperämaa:
Entinen Neuvostoliitto 1/2

(Hyväksytty: FCI 3.6.1980, käännös SKL-FKK 26.5.1997)

LYHYT HISTORIA OSUUS:
Rotu on kehittynyt Itä-Siperian ja kaukoidän metsäalueilla evenkien ja lamuuttien laikojen sekä amurin- ja muiden laikojen risteytysten tuloksena.

YLEISVAIKUTELMA:
Voimakasrakenteinen. Luusto on voimakas ja lihakset hyvin kehittyneet.

TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA:
Rungon pituuden suhde säkäkorkeuteen on uroksilla 1,04 - 1,08 ja nartuilla 1,06 - 1,10.

KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Tasapainoinen ja vilkas.

PÄÄ:
Kiilanmuotoinen.

KALLO-OSA:
Leveä. Niskakyhmy selvästi erottuva.

OTSAPENGER:
Loiva.

KIRSU:
Musta; valkoisilla ja vaaleankeltaisilla koirilla sallitaan ruskea kirsu.

KUONO-OSA:
Sivusta katsottuna kiilamainen, pituus on suunnilleen sama kuin kallon. Kuonon ja kallon ylälinjat yhdensuuntaiset.

HUULET:
Kuivat ja tiiviit.

HAMPAAT / PURENTA:
Hampaat valkoiset ja voimakkaat. Leikkaava purenta.

SILMÄT:
Eivät kovin suuret, soikeat, vinoasentoiset ja väriltään tummat.

KORVAT:
Pystyt ja kolmion muotoiset.

KAULA:
Lihaksikas ja lähes pään pituinen.

RUNKO

SÄKÄ:
Hyvin kehittynyt ja selkää korkeammalla.

LANNE:
Leveä, lihaksikas ja hieman kaartunut.

LANTIO:
Leveä, suhteellisen pitkä ja hieman viisto.

RINTAKEHÄ:
Syvä, leveä ja lihaksikas.

ALALINJA JA VATSA:
Vatsaviiva hieman kohoava.

HÄNTÄ:
Kaartuu kiertyneenä tai sirpinmuotoisena lanteelle tai reidelle; sirpinmuotoisena hännän ei tarvitse koskettaa selkää. Ulottuu ojennettuna kintereisiin asti tai 1-2 cm niiden yläpuolelle.

RAAJAT

ETURAAJAT

YLEISVAIKUTELMA:
Eturaajat ovat suorat, yhdensuuntaiset ja hieman pitemmät kuin puolet säkäkorkeudesta.

LAVAT:
Lavan ja olkavarren välinen kulmaus on 90 - 100° .

VÄLIKÄMMENET:
Hieman viistot.

KÄPÄLÄT:
Lähes pyöreät.

TAKARAAJAT

YLEISVAIKUTELMA:
Takaraajat ovat hyvin kulmautuneet sekä takaa katsottuna suorat ja yhdensuuntaiset.

VÄLIJALAT:
Lähes pystysuorat.

KÄPÄLÄT:
Kuten etukäpälät. Takaraajoissa voi olla kannukset.

LIIKKEET:
Tyypilliset liikuntamuodot ovat laukka ja ravi.

NAHKA:
Paksu ja tiivis.

KARVAPEITE

KARVA:
Pitkää. Karhea, tiheä ja suora peitinkarva muodostaa kaulassa ja lavoissa kauluksen ja uroksilla sään kohdalla harjan. Pohjavilla on tiheää ja pehmeää.

VÄRI:
Pippuri ja suola, pilkullinen, täplikäs, valkoisen, harmaan, mustan, punaisen ja ruskean eri vivahteet. Pienet pilkut raajojen pohjavärissä ovat sallittuja.

KOKO

SÄKÄKORKEUS:
Uroksilla 55 - 64 cm ja nartuilla 51 - 60 cm.

VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.

HUOM. Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.